Kuppaus

Suomessa kuppaus on tunnettu 1400 -luvulta ja ensimmäiset kirjatiedot löytyvät 1500 -luvun puolivälistä. Keskiajalla aina 1900 -luvun alkupuolelle saakka kuppaus oli osa silloista virallista terveydenhuoltoa. Kuppaukselle suotuisaa aikaa on ohjeistettu kalentereissa. Turun piispa ja uskonpuhdistaja Mikael Agricola kehotti rukouskirjansa kalenterissa vuonna 1544 talonpoikia kuppauttamaan itsensä ennen toukotöitä.

Kupparit edustavat pitkää oppityttöperinnettä, jolloin kuppaus on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle pääasiassa äidin tai tädin välityksellä. Pitkän oppilasvaiheen kautta kuppariksi kouliutuneella henkilöllä on hyvät terapeutin ominaisuudet. Samalla juurtuu tietoisuus puhtausvaatimuksista. Kupparit hoitavat potilaiden lisäksi hyvin välineensä ja työympäristönsä.

Suomalainen perinteinen kuppaus poikkeaa naapurimaissa harjoitetusta sekä tekniikaltaan, että hoitoaiheasettelultaan. Suomessa harjoitetaan märkäkuppausta, jota kutsutaan myös verikuppaukseksi. Sitä käytettiin lähinnä tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen, verenpaineen ja ihottumien hoitoon.

 

Märkäkuppaus poikkeaa muista maista kuvatusta kuivakuppaushoidosta. Kuivakuppaus tapahtuu yleensä ilman saunomista. Sauna on ollut merkittävässä roolissa märkäkuppauksen säilymisessä Suomessa. Kuppaushoitoa edeltävä saunominen rauhoittaa mieltä ja poistaa lihasjännitystä, mutta samalla se lisää ihon verenkiertoa ja pehmentää ihokudoksia. Usein kuppaukseen liittyi myös hierominen. Sen osuus hoidon kestosta oli noin tunti.

 

Kuppaus luetaan kuuluvaksi ns. ärsytyshoidoksi, jolla pyritään parantamaan kehon omien parantavien voimien toimintaa. Kuppauksella on joitain yhtymäkohtia kiinalaiseen akupunktioon, joka luetaan myöskin ärsytyshoitoihin. Kuppaus lisää elimistön omien rauhoittavien ja kipua lievittävien hormonien eritystä.

 

Suomalaista kuppausta kouluttavat organisoidusti Suomen kupparit ja Saunaterapeutit ry, joilla on erityisvaatimukset hygienialle, vasta-aiheiden selvittämiselle ja kotihoito-ohjeiden antamiselle.

 

Äskettäin julkaistussa katsauksessa (Al-Bedah ym. 2018), johon oli valittu 64 kuppausterapiaa käsittelevää artikkelia, ehdotettiin kuutta erilaista teoriaa selittämään kuppaushoidon vaikutuksia. Teoriat voivat olla kuitenkin osittain päällekkäisiä ja näin ollen ei ole yhtä teoriaa, joka selittäisi kuppauksen kaikkia vaikutuksia. Kuppauksella katsotaan olevan merkitystä kipujen vähenemisessä, lihasten rentoutumisessa, verenkierron lisääntymisessä. Se myös aikaansaa immunologisia ja hormonaalisia muutoksia sekä myrkkyjen ja kuona-aineiden poistumisesta elimistöstä.

 

Hindrik Strandberg on tehnyt väitöskirjan suomalaisesta kuppauksesta 1900-luvlla (Koppning i Finland framtillmitten av 1900-talet, 2012).