Kalevalainen jäsenkorjaus

Kalevalaisella jäsenkorjauskoulutuksella toteutetaan YK:n Maailman Terveysjärjestön, WHO:n, tavoitteita edistää ikiaikaisten perinteiden pohjalta ja jatkuvan kehittämisen avulla syntynyttä tieteellisesti tutkittua ja hyvän hoitovasteen tuki- ja liikuntaelinhoito-osaamista terveydenhuoltojärjestelmiin edistämään väestön terveyttä.

 

Jäsenkorjaushoito on yksi Suomen elinvoimaisin kansanlääkinnän perinne. Jäsenkorjauksella hoidetaan selkä-, niska-hartia-, olkapää- ja käsikiputiloja, jalkojen erilaisia kiputiloja ja virheasentoja. Hoidon pysyvä suosio tukee käsitystä, että kalevalaisen jäsenkorjaushoidon lähestymistapa on tehokas ja taloudellinen.

Kansanlääkintäseura r.y. on käyttänyt voimavarojaan ja perehtynyt erityisesti kalevalaisen jäsenkorjauksen osaamiseen. Se on osaltaan tallentanut ja ammentanut tietoa mestari Olavi Mäkelän yli 30 000 hoidon kokemuksista ja hänen näkemyksestään. Mäkelä on ollut ja on yksi merkittävimmistä hoitoperinteen vaalijoista yli 50-vuoden ajan. Seura on tehnyt onnistuneesti yhteistyötä myös Kuopion yliopiston emer. prof. Osmo Hännisen kanssa, joka on kunnioittanut kansallista hoitoperinnettä ja tutkinut perinnehoitoja aktiivisesti pitkän uransa aikana.

 

Kalevalainen jäsenkorjaus terminä kunnioittaa perinteitä, muinaista hierontaa (Mauri Hartea) ja nivelten paikalleen laittoa kehon toimintojen saattamiseksi normaaliin tilaan, jolloin ”puolustuksella ei ole tarvetta”. Hoito perustuu kineettisten toimintaketjujen liikkuvuuden parantamiseen ja kudosnestekierron tasapainottamiseen koko kehossa aina jalkapohjista päälakeen saakka. Käsittely on tuki- ja liikuntaelimistön toimintaa mobilisoivaa eikä keskity pelkästään nivelpintojen kohdilleen saattamiseen, jollaisen mielikuvan nimi saattaa hoitomuotoon perehtymättömälle antaa.

Itse asiassa hoidossa käytetään pehmeitä mobilisoivia käsittelymenetelmiä ja hyödynnetään asiakkaan nivelten omia luonnollisia liikeratoja. Hoito on turvallista eikä kipukynnystä ylitetä.

Koulutus ja toiminnan laajuus

Olavi Mäkelä tallensi eri hoitajilta saadun ja omakohtaisen kokemustiedon myös muiden käyttöön. Osaaminen dokumentoitiin ja siitä muokattiin opintoaineisto. Määrämuotoinen koulutus käynnistyi 1997 ja se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opintojen rakenteen ja materiaalin edistämisessä on saatu merkittävää tukea Kuopion yliopiston fysiologian laitoksen professori Osmo Hänniseltä (emeritus). Koulutusmateriaalia on täydennetty matkan varrella ja se päivitettiin viimeksi vuonna 2021. (Osaamisen hankkiminen/Opetussuunnitelma.2021)

Koulutetut kalevalaiset jäsenkorjaajat (kisällit, kalevalaiset jäsenkorjaajat ja mestarit) löytyvät julkisesta osaajarekisteristä (https://kansanlaakintaseura.fi/osaajat/), jota Kansanlääkintäseura r.y. ylläpitää.

 

Hoitomuoto on EU-nimisuojattu. Nimisuojaus toteutettiin asiakasturvallisuuden varmistamiseksi ja kalevalaisen jäsenkorjauksen erottamiseksi selkeästi muista eritasoisista suojaamattomista jäsenkorjaushoidoista. Nimenkäyttöoikeutta valvoo Kansanlääkintäseura ry:n hallitus, jossa on mukana tiedeyhteisön jäseniä. Nimen käyttöoikeutta valvoo myös Patentti- ja rekisterihallitus. Jokainen kalevalainen jäsenkorjaaja allekirjoittaa ja sitoutuu noudattamaan eettisiä ohjeita                                            (https:// kansanlaakintaseura.fi/kalevalaisen-jasenkorjauksen-eettiset-ohjeet/)

 

Kalevalaisia jäsenkorjaushoitoja on annettu viimeisen 10 vuoden aikana yli 3 miljoonaa. Tällä hetkellä hoitoja annetaan yli 350 000 vuodessa. Hoitoa on saatavilla kaikkialla Suomessa. Peruskoulutusta annetaan 15 eri paikkakunnalla Helsingistä Rovaniemelle. Koulutuksen läpäisee noin 60 % koulutuksen aloittaneista.

 

Näiden lisäksi järjestetään vuosittain vuodesta 1997 lähtien pääosin Kalevalan päivänä Tules-seminaari, joista viimeisin järjestettiin 2020 Heurekassa. Nämä seminaarit aloitettiin emeritusprofessori Osmo Hännisen johdolla Kuopion yliopistossa STAKES:in professori Kalevi Lauslahden aloitteesta nimellä Hoitovaihtoehdot kohtaavat. Myös Eduskunnan tutkijaseura TUTKAS:en kanssa pidettiin 28.2.2018 seminaari Pikkuparlamentin auditoriossa. Tilaisuudessa esiteltiin tieteellisesti tutkittuja perinnehoitoja, kuten kalevalaista jäsenkorjaushoitoa.

Tieteelliset tutkimukset

Suomessa ensimmäinen kalevalaiseen jäsenkorjaukseen liittyvä artikkeli kirjoitettiin yli 30 vuotta sitten. Siinä kuvattiin jäsenkorjauksen käyttöä Pohjanmaalla. Siitä alkaen perinteitä, kuten jäsenkorjaukseen liittyviä asioita, alettiin dokumentoida systemaattisesti. Perinteitä suuresti kunnioittava emeritusprofessori Osmo Hänninen kannatti kansanperinnettä ja sen integroimista koululääketieteeseen osaksi terveydenhuoltoa. Hän olikin usein paljon aikaansa edellä.

Lääkäri Antti Hernesniemi julkaisi 1980-luvun lopulla useita jäsenkorjaukseen liittyviä artikkeleita mm. Duodecimissa, Suomen Lääkärilehdessä ja Sosiaalilääketieteen lehdissä. 

 

Eri työryhmät ovat tutkineet kahden jäsenkorjauksen tyylisuunnan tehokkuutta ja verranneet niitä mm. fysioterapiaan, ohjattuun liikuntaharjoitteluun ja myös hierontaan. Molemmat jäsenkorjaushoitomuodot auttavat näiden tutkimusten mukaan niska-hartia- ja selkävaivoissa. Hemmilä ym. (1997) ovat raportoineet satunnaistetun ja havainnoitsijalle sokkoutetun selkävaivojen (n = 114) hoitotutkimuksen. Tulokset osoittivat, että kaustislainen jäsenkorjaus auttoi kroonisten selkävaivojen hoidossa yhtä hyvin kuin fysioterapia tai fysioterapeutin ohjaama kevyt liikuntaohjelma. Myöhemmässä julkaisussa osoitettiin, että edullinen hoitovaikutus Oswestryn haitta-asteella mitattuna näkyi vielä vuoden ja Nottingham Health Profile -elämänlaatumittarin osioista oli parantunut vuoden kuluttua useampi jäsenkorjauksella kuin fysioterapialla tai kevyellä liikuntaohjelmalla (Hemmilä ym. 2002).

 

Vanhojen mestariparantajien Olavi Mäkelän ja Pentti Penttilän työn tuloksellisuutta on seurattu vaikeiden selkäongelmapotilaiden hoidossa (n=35). Kaikki, yhtä lukuun ottamatta, hyötyivät saamastaan hoidosta ja pääasiassa sekä asiakkaiden että myös tutkimuslääkärin arvion mukaan tulos oli hyvä (Räsänen ym. 2005). 

 

Hännisen työryhmä on seurannut Kaustisella, Kuopiossa ja Ullavalla usean vuoden aikana noin 1000 jäsenkorjaushoitotapahtumaa. He ovat kertoneet, etteivät ole nähneet tai kuulleet aiheutuneen yhtään komplikaatiota.

 

Edellä mainittujen aikaisempien tutkimustulosten rohkaisemana kalevalaista jäsenkorjausta tutkittiin laajemmissa satunnaistetussa ja tutkijalle sokkoutetuissa asetelmissa kroonisissa alaselkävaivoissa (n=131, (Zaproudina ym. 2009)) verrattuna fysioterapiaan sekä niska-hartiavaivojen (n=105 (Zaproudina ym. 2007)) hoidossa verrattuna sekä fysioterapiaan että hierontaan. Edelleen on pienemmässä aineistossa (n=11) selvitetty jäätyneen olkapään hoidon tuloksellisuutta (Zaproudina ym. 2006). Hoidon tehon mittareina olivat mm. kipujanan (VAS) avulla arvioitu selkä- ja niskakipu, Oswestryn kipu- ja haittaindeksi sekä NeckDisability Index, työ- ja toimintakyvyn sekä elämänlaadun mittaukset. Lisäksi tehtiin sarja selän toiminta- ja liikkuvuustestejä. Tutkittavat avioivat myös itse hoitotulosta asteikolla -1-+10.

 

Näissä tutkimuksissa eivät hoitokertojen määrä tai aikaisempi kokemus kalevalaisesta jäsenkorjauksesta vaikuttaneet hoitotulokseen. Vaikutus oli yksilöllistä ja tapauskohtaista. Vaikeammissa tapauksissa hoito ei auttanut, muttei pahentanutkaan tilannetta. Kalevalaisen jäsenkorjaushoidon vaikutus näyttää kestävän pitkään ja vaikutus elämänlaatuun ja mielialaan on ilmeinen.

 

Näiden Kuopion (nykyisin Itä-Suomen) yliopistossa suoritettujen hoitomuotojen vertailututkimusten mukaan kalevalainen jäsenkorjaus (jäsenkorjaus) oli tehokas ja turvallinen sekä taloudellisesti edullisin hoitomuoto niska- ja selkävaivojen hoidossa (Zaproudina ym. 2007, 2009).

 

Selkävaivojen osalta tutkimustuloksia käytettiin, muiden tutkimusten joukossa, Amsterdamin yliopiston manuaalihoitojen tehokkuutta käsittelevässä meta-analyysissa, jonka tulokset on julkaistu Spine- lehdessä (de Zoeteym 2021). Hollantilainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (2003) osoitti manuaalisen terapian (selkärangan mobilisaatio) olevan kustannustehokkaampaa kuin fysioterapian tai yleislääkärin hoidon niskakivun hoidossa. Manuaalista terapiaa saaneet toipuivat muita ryhmiä nopeammin. Kustannukset olivat vain kolmanneksen verrattuna muuan muassa fysioterapiaan (Korthals-de Bos ym. 2003). 

 

Perinnehoitotietoisuuden lisäämisen luentokiertueella noin 50 % vastaajista (n=4751) ilmoitti saaneessa apua perinnehoidoista lihasjännityksen poistamiseen (n=2532) ja kipuun (n=2202; Rajala 2018). Luku olisi vielä huomattavasti suurempi, jos se suhteutettaisiin siihen lukemaan, joka oli kokeillut perinnehoitoja.

 

Tähän mennessä kalevalaisesta jäsenkorjauksesta on julkaistu viisi satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta  sekä viisi kansainvälisissä lehdissä vertaisarvioitua tutkimusta (2000–2007). Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen liittyviä julkaisuja on lähes kolmekymmentä, ja ne on julkaistu vuosien 1987–2020 aikana. Näin ollen tutkimusnäytön alin aste D ylittyy kirkkaasti.

Systemaattisten katsausten ja meta-analyysien tekemistä rajoittaa kalevalaisen jäsenkorjauksen kansallinen perinne, joka on ainutlaatuista maailmassa. Siltä puuttuu laaja kansainvälinen tutkijajoukko, mikä hankaloittaa näiden katsausten tekemistä, joita pidetään parhaana tiettyyn sairauteen tai hoitoon liittyvänä.